Voimala Blogi

Myyntikoulutus Rovaniemellä aiheutti ajatuksia. Kas vain. Jari Sarasvuolla on persoonaa, jos ei muuta käteen tarttunut niin oli hyvä päivä seuratessa esiintyjää.

Noh, tuotteistamisen peruspilari. Pitää olla ongelma jonka tuotteistaminen ratkaisee. Minä aloin miettimään innovatiivisesti mitä kaikkia ongelmia sitä ihmisillä onkaan, mitä tuotteita niistä voisi kehittää. Yksi (minua ärsyttävä) ongelma ihmisillä on keväällä. Se on kesänteko. Miksi ne lumet ei saa sulaa ihan rauhassa, miksi niitä pitää olla möhjäämässä ja siirtelemässä paikasta toiseen? Kyllä ne siitä sulaa kun on sen aika. Ei ole jäänyt kesän haitoksi lumet kertaankaan ainakaan minun pihalleni. Tänä vuonna lapset ovat ratkaisseet ongelmansa hakkaamalla pihakiviltä jäätä lekalla.

Miten sitten tuotteistetaan tämän ongelman ratkaisu? No, myydään lippuja toiminnallisen harjoittelun tunneille, ihmisten pihoille lapioimaan lunta paikasta toiseen. Hiki virtaa, asukas on onnellinen ja kaikki voittavat. Kaikki voittaa -tilanteet ovat muuten usein parhaita. (Paitsi kun MINÄ voitan Alias pelissä).

Myynnistä; muistikirjan sivulta vielä tärkeä oppi mikä toimii myös treenissä:

Ehkä ei koskaan johda mihinkään ja siihen kuluu turhaa energiaa.

Taulun nurkkaan on piirretty kuva. En ole piirtänyt itse, kiitos taiteilijalle. Olen samaa mieltä

Päivän ohje: tee jotakin unelmasi eteen, siitä voi olla iloa myös muille. Ei mulla muuta tänään.

Kukka Laakso kirjoitti tänään, että kokovartalokuva lisää blogin kiinnostavuutta. Kukan tekstejä on hauska lukea, ne ovat niin vallattomia. Välillä täyttä asiaa, välillä tajunnan virtaa. Ja Kukan kokovartalokuvatkin ovat kaunista katseltavaa. Laitan siis oman kokovartalokuvan tähän ja jään seuraamaan miten paljon kävijöitä sivulle eksyy. Kuvan valikoin kamerasta siksi, koska olin jo aiemmin päättänyt että en ikinä näytä tuota epäonnistunutta kuvaa muille. Kukan blogista otin nimittäin opikseni: “Do things that are uncool. Later on, they usually end up becoming cool anyway.” Tämä erään treenipäivän keekoilu oli erittäin epäcool. Mutta siitä tulee joku päivä vielä COOL temppu. Harjoittelua, HARJOITTELUA!

Uusia tiloja odotellessa kappale treenipäivyriä tälle kertaa. Aamu alkoi intervallijuoksulla. Klo 6.30 startti, vajaa 5km matkaa; 2min rauhallista juoksua ja 20sekuntia sprintti väliin. 12 kierrosta meni matkalla ja hapenkuljetus kiittää. Ihanan raikas treenisää ja mahtavaa seuraa, kiitos eXtremeläiset! Mitalikahvit oli luvassa sitten lenkin jälkeen ja treeni jatkui uuden energian voimin.

Oli siis penkkipäivä. 100 nostoa 40kg ja sitten tärkeä osuus: soutu vastaliikkeenä myös 100kpl. Kehonpainolla. Tässä tullaan tämän päivän blogin opetukseen; kun teet penkkiä tee myös vetoja. Jos ei samalle päivälle niin huolehdi että niitä tulee tehtyä, lihastasapainon vuoksi. Siitä kiittää yleensä olkapäät.

Nyt mennään teatteriin, näytelmässä tänään: Lihasepätasapainoa?

Tyyppi1: Viitikkö varmistaa?

Tyyppi2: Paljon penkki?

Tyyppi1: 185.

Tyyppi2: Meneekö leukoja?

Tyyppi1: No enkai mää tätä satakilosta ruhoa jaksa nostaa. Olkapäät muutenki pskana.

“LikkaVoimala on ihan ässä! Mulla on kunto kasvanut ihan selvästi ja into liikkumiseen lisääntyy jatkuvasti. Vaikka kiloja ei juuri ole lähtenyt, on tämä säännöllinen liike-elämä ihan parasta. Tehnyt hyvää itsetunnollekin. Juuri tänään mietin treeneissä, että on niin mukavaa olla tässä ryhmässä. Kohta päästään yhteislenkillekin, jee! Ja voi vitsit: me ollaan lähdössä huomenna viikoksi lomalle ulkomaille ja pakkasin juuri juoksukamppeet matkalaukkuun. Never happened before…”

Tällainen viesti lämmittää mieltä, jo senkin takia että liike-elämä termi sai uuden merkityksen. (Minä tykkään sanoista ja kielen kukkasista). Meillä on painonhallintaryhmä, joka ei ole paniikissa kilojen kanssa. Kilot valuu hiljakseen alas, mutta se ensimmäinen juttu mistä keskustellaan on oma tuntemus virkeydestä, kepeämmästä olosta ja hyvästä ryhmän fiiliksestä. Jollakin voi olla joskus hankalampaa; kiireet painaa töissä päälle, ruokailu on epäsäännöllistä ja väsyttää. Mitä tekee ryhmä? Kannustaa ja kannattelee. Minä olen niin onnellinen. Me metsästämme elämäntapaa.

“Kerrankin niin näin että vaatteet on isompia kun yleensä tahtovat vaan kutistua vaikka ei oo painosta paljoa lähtenyt niin senteistä on, ainakin siltä tuntuu ”

Tässä on malliesimerkki mitä tapahtuu kun aloittaa tehokkaan liikunnan, säännöllistää ruoka-ajat ja siivoaa ruokavalion. Paino ei ole ensimmäinen asia oikeasti mitä kannattaa tuijottaa, vaan mielummin vaikka ne mittafarkut:

“Mulla sujahtaa farkut huomattavasti helpommin jalkaan ja muistaki vaatteista huomaa ettei kiristä niinku ennen vaikka paino junnailleeki pahasti paikoillaan. Tää on mulle vaan niin hirveen haastavaa sen takia ku oon just semmonen kaikkimullehetinytäkkiä-tyyppi Itseasiassa pomo tänään kysy että “ootko sä laihtunu” minkä otin toki heti v*****a ”

Puntarin lukema on helppo saada alas; jättää vaan syömättä. Yksinkertaista. Sillä keinoin voi saada painon hetkellisesti putoamaan mutta heti kun alkaa syömään ollaan lähtökuopassa, jalkapohjat ruvella kuopimassa ja ottaa päästä. Ruokaa saa ja pitää syödä tarpeeksi, valikoi vain ruokavalioonsa parhaat ainekset. Lepo on tärkeää, sen laatu paranee kun ravinto on terveellistä ja liikuntaa on riittävästi. Liikkua jaksaa kun se on mukavaa ja saa tarpeeksi lepoa sekä terveellistä ruokaa….. Menee onnen oravanpyöräksi Onnen oravanpyörässä kroppa kiinteytyy, vireystila nousee, painokin tippuu jos ylimäräisiä kiloja on, jaksaa paremmin ja hymy on herkässä. Itseasiassa kirjoittaessani huomaan että ei tätä ryhmää pidä kutsua painonhallintaryhmäksii vaan ONNEN ORAVANPYÖRÄRYHMÄKSI!

Elämäntapamuutokseen, onnen oravanpyörään ei tarvita paljon:

1. Löydä sinulle miellyttävä, tehokas tapa liikkua säännöllisesti. Nauti liike-elämästä.

2. Siivoa ruokavalio.  Nauti hyvästä ruuasta.

3. Lepää tarpeeksi. Nauti unen laadusta.

Erään JoukkoVoimalaan osallistuneen naisen sykkeet. Tartteeko muuta sanoa. Speksit: nainen 163cm. 60kg. No, sen verran että vaikka yläkulmassa lukee kettlebell, tällä kertaa ei taidettu kuulia heiluttaa. Tätä mittausta Polarin kanssa pääsevät jotkut muutkin onnekkaat hiihtolomaviikon jälkeen kokeilemaan Voimalassa. Stay tuned!

Laita silmät kiinni, levitä kädet sivuille ja kosketa etusormella nenääsi. Normaalisti proprioseptiikan ollessa kunnossa et sohaise 20mm etemmäs nenänpäätä. Jos nenä on kookas niin voi olla vähän helpompaa. Jatka lukemista.

Valmentaessani tietoisesti väistelen kaikenlaisia sanoja jotka eivät kuulu arkikieleen. Eilen eräs asiakas kertoi että Voimala on ihana siksi että sinne voi tulla juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei arvostele tai arvioi pukeutumista, kuntotasoa tai mitään muutakaan vaan ilmapiiri on avoimen kannustava ja hyväksyvä. Olihan meillä tiistaiaamun treeneissäkin eräällä sankarilla jäänyt treenihousut kotiin. Hetken punnittuaan ja asiaa vielä yhdessä käsiteltyämme tulimme siihen lopputulokseen että uimahousut sopivat treenihousujen sijaisiksi vallan hyvin. Ihana tilanne, ihan loistavaa – kiitos tästä! Ihan kuin pukeutumisen ja kuntotasonkin suhteen voit olla oma itsesi niin myös omine korvinesi voit tulla. Eli sanavarasto jota käytän valmennuksessa on mahdollisimman selkokielistä. No, otsikoin tämän blogin näin jotta saisin sinut kiinnostumaan. Se onnistui jos luet, jos et lue niin et tiedä koko asiasta. Et edes tiedä ettet tiedä. Et ole Sokrateen tasolla joka “tietää ettei tiedä”. Voi että mikä juttu taas.

Avataan sanaa proprioseptiikka. Toki tätä voi lähestyä kovin tieteellisesti mutta kukaan ei jatkaisi lukemista (paitsi ne jotka haluavat kaivaa virheitä toisten tekstistä), enkä edes ole alan asiantuntija. Puhutaan asiasta nyt siltä kannalta miten se näkyy Voimalan ideologiassa. Eli puhutaan asento- ja liikeaistista.

Minulta usein kysytään miksi ei ole enempää peilejä että näkisi omaa liikerataa. Vastaus kuuluu – koska minä haluan että te osutte sormella nenään. On äärettömän tärkeää että liikkeiden ja asentojen oikeanlaisuus TUNTUU eikä vain näy. Arjessa, elämässä ylipäätään ei ole ympärillä koko ajan peilejä joista tarkistellaan ollaanko vinossa vai suorassa. On hämmästyttävää huomata ihmisen pyöristävän lisää selkäänsä jos pyydän häntä suoristamaan. Silloin opetellaan mistä suoristamisessa on kyse. Kun tulee valmista, kysyn tunnetko miten se asento on nyt eri. Tehdäänpä uudestaan jne. Sen jälkeen on aika hakea peili ja näyttää mitä tapahtuu. Tai olen saattanut ottaa videon ennen ja jälkeen tilanteesta. Aina silmien avaus ei ole paras tapa. Sulkemalla silmät saattaa avautua asentoaisti. Sulje silmät ja avaa asentoaisti – täältä tulee lusikallinen oman kehon hahmotusta.

Voimala sanana tuli tutuksi viime kesänä kun Sanna piiskasi kesäVoimalassa porukkaa hikeen eri puolilla kaupunkia ihan ulkoilmassa. Mieheni uskaltautui mukaan, ja jäi koukkuun. Jopa niin hyvin että kun oltiin heinäkuussa Oys:ssa osastolla tarkkailussa niin ukko lähti käymään kesäVoimala treeneissä. 12h myöhemmin syntyi tyttäremme! Kesällä raskaana ollessa kadehdin kun muut jaksoivat urheilla, viimeisillään turvonneena kun en pystynyt enää juuri mihinkään.

Syksyn myötä pääsin itsekin liikkeelle, kärrylenkkiä ja uimista. Sanna oli avannut Voimalan ja ilmoitti alkavasta babyVoimalasta, joka oli kuin minulle tehty. Kuntoprojekti kotiäidille, jonka keskivartalon lihakset on hukassa ja selkä&hartiat jumissa lapsen kantelusta. Uutuus ei saanut muita mukaansa sillä kertaa mutta se ei hidastanut meitä, kuntotestillä aloitettiin ja Sanna treenasi minua 2kk rupeaman. Joka viikko odotin torstaita että pääsisi liikkumaan erilailla totutusta, aina se lähteminen ei ollut niin reipasta kun oli univajetta mutta lähdettävä oli kun Sanna mua odotti. Ja sitä reippaampana aina kotiin palasin. Jouluksi saatiin projekti valmiiksi ja kuntotesti uusittiin, kunto oli noussut selvästi ja paino tippunut 5kg. Sen jo tunsi kropassa ja omassa vireystilassa selvästi. Liikkuminen alkoi tuntua entistä mukavemmalta ja syntymäpäivälahjaksi mies antoi joukkoVoimalaan 2kk lahjakortin. Siellä olen tammikuun alusta käynyt ja joka kerta taistellut harjoituksen läpi, ah mikä hyvä olo siitä itsensä voittamisesta tulee. Ja samalla on pitänyt hämmästellä omia löytyneitä lihaksia, uusia ja vanhoja.

Paljon on erilaisia aerobikkejä pumppeja ja combatteja tullut harrastettua mutta liekö koskaan ollut tässä kunnossa keskivartalon lihakset! Ja kehitys jatkuu toivon mukaan, voitettavia haasteita kun Voimalasta löytyy vielä paljon!

Marjon lahjakortti

“Aikaisemmassa elämässä” kuntoilin säännöllisesti perinteisellä kuntosalilla, noin 3-5 kertaa viikossa. Salilla käynti oli kuitenkin vuosien myötä muodostunut rutiiniksi josta mielenkiinto oli jo ajat sitten taantunut. Olin kyllästynyt käymään salilla jossa laitteet ovat samat joka päivä ja liikevalikoima rajallinen. Jatkoin yhä käymistä koska kuvittelin että perinteinen kuntosaliharjoittelu olisi paras keino monipuoliseen lihaskuntoharjoitteluun.

Hieman yllättäen sain syksyllä kuukaudeksi vapaan käytön Toimintasali Voimalaan. Suhtauduin Voimalaan aluksi epäilevästi mutta ajattelin kokeilla miten käy. Uteliaana uskaltauduin AlkuVoimalaan, jossa Sanna opasti ja antoi vinkkejä välineiden käytössä, liikkeissä ja tekniikoissa. Opin kahden tunnin aikana edemmän harjoittelusta kuin pitkään aikaan yhteensä.

Ajattelin ensin että Voimala on hyvä oheisliikuntamuoto kuntosalin ohessa, mutta vähitellen huomasin että en kaivannut enää kuntosalia lainkaan. Alkuvaiheen epäilyt sen suhteen, keksiikö Voimalassa tekemistä kun ei ole laitteita, osoittautui pian täysin vääräksi. Harjoittelu on muotoutunut monipuolisemmaksi kuin koskaan perinteisellä kuntasalilla osasin harjoitella. Ja mitä enemmän Voimalassa on tullut treenattua, sitä enemmän on löytynyt myös uusia tapoja ja niksejä harjoitteluun!

Ehkä palkitsevinta on se onnistumisen ilo kun on juuri onnistunut tekemään jotain mitä ei ole koskaan ennen edes ajatellut pystyvänsä tekemään. Esimerkiksi köysikiipeily, “apinarata” ja jopa käsilläseisonta seinää vasten onnistui ensimmäistä kertaa – vaikkakin haparoiden vielä. Ja minullakaan ei minkäänlaista voimistelutaustaa ole – kuka tahansa voi siis oppia!

Aiemmin kuntosalille tuli usein raahauduttua huonolla fiiliksellä, reeni ei maistunut ja ajatuksissa odotin salilta pois pääsyä jo ennen reenin puoliväliä. Ehkä ensimmäistä kertaa voin nyt sanoa harrastavani jotain liikuntamuotoa sen vuoksi siksi että se on niin hauskaa – ei siksi että tulisi joku tiettyä määrä liikuntaa suoritetuksi. Lähes jokaisen treenin jälkeen olen saanut lähteä hymyssä suin, ja etukäteen jo oikein odottaa seuraavaa harjoitusta.

Vasta tekstin lopussa mennään arkaan aiheeseen. Jos haluat säästyä siltä lopeta lukeminen kolmannen kuvan jälkeen. Operaatio musta hevonen on suoritettu. Hyvinhän siellä Porissa kävi! Olen ehjä, hengissä ja muutenkin voimissani. Pronssinen pokaali laukussa ja mukava viikonloppu rakkaan ystävän kanssa muistoissa. Eli olen tavoitteessani ja jopa paljon sen yli. Porissa oli hyvä tunnelma ja CrossFitissa otettiin Voimalan tyttö vastaan vallan hyvin. Oulusta oli mukavasti porukkaa ja oli mahtavaa kisata hurjan kannustuksen saattelemana, kiitos kaikille jotka karjuivat minulle siinä hetkessä kun voimat olivat menneet ja päässä takoi ainut ajatus “minä en jaksa, minä lopetan”. Kun katsomosta kuuluu: SANNA; TARTU TANKOON!!! niin on pakko tarttua, muu ei auta ja jaksoinhan minä. Ihanaa itsensä ylittämistä. Yleisö oli upea. Kisaajat olivat upeita. Tunnelma oli katossa, Mikko Salo komea ja kisan järjestelyt sekä puitteet mitä parhaimmat!

CrossFit ympyröissä on mahtavia ihmisiä, luulen että kontaktissa ollaan tulevaisuudessakin! Nämäkin ihanat vahvat naiset allaolevassa kuvassa kanssani korokkeella, huipputyyppejä! Voittaja Essi Koskinen ja toiseksi tullut Tea Tähtinen, onnittelut sisunaisille! Kyllä minä jollain lailla tähän lajiin ja näihin ihmisiin hurahdin. Silti Voimala jatkaa omaa kulkuaan omalla polullaan, soveltaen kaikesta hienosta mitä kohtaan tutkimusmatkallani urheilun maailmassa .

Tänään toimittaja pyysi yhdellä virkkeellä kertomaan mikä on CrossFitin ero Voimalan harjoitteluun. Oli vaikea selittää lyhyesti.. koska ne ovat eri asioita. Molemmille paikoille on käyttäjänsä! Voimala on toiminnallisen harjoittelun sali – luokitellaan kategoriaan “strenght and condition-salit”. Toinen kategoria jossa on perinteisemmät salit on “kuntosalit”.

CrossFit taas on oma tavaramerkkinsä, tietyllä tapaa toimiva “strenght and condition -sali” jonka nimi on suojattu. Ikäänkuin LesMills™. On ryhmäliikuntaa ja on LesMills ryhmäliikuntaa, joka on lisenssin alaista toimintaa. Korjatkaa toki paremmin tietävät jos olen väärässä. Minusta on hienoa että tämäntyyppisiä saleja nousee enemmän ja enemmän. Toiminnallista treenaamista ihminen tarvitsee parantaakseen ja ylläpitääkseen työssä ja arjessa tarvittavaa suorituskykyä. Ehkä meille Ouluunkin nousee pian CF sali?

Toiminnallisuuden ja voiman sekä suorituskyvyn kehittäminen on molemmissa sama mutta menetelmät ja välineistökin osaltaan poikkeaa. Voimala tarjoaa parasta mahdollista Voimalan harjoittelua omille asiakkailleen ja CrossFit sali parasta omaansa! Yhteinen päämäärä kohti toiminnallisempaa ihmiskuntoa.

Kävimme vielä paluumatkalla vierailulla yhdellä CrossFit salilla. Meille oltiin tosi vieraanvaraisia ja ystävällisiä vaikka olimme siellä jaloissa kesken treenin kyselemässä ja ihmettelemässä, kiitos siitä! Heillä oli open gym menossa ja me saimme seurailla touhuja; minä kipeine lihaksineni ja ystäväni pää pyörällä kisatunnelmasta. Upeaa valmennusta, yksilöllisiä kohtaamisia, hieno, vaativa laji. Aika moni oli inspiroitunut kisojen treeneistä ja samoja juttuja näkyi tehtävän minkä kanssa itse oli edellisenä päivänä taistellut. Erityisen otettu olin rangaistuksesta jonka saa jos maastanostaa pyöreällä selällä. 10 sekunnin pakkolepo! Parasta!

Sitten me mennään arkaan aiheeseen. Jännittää kirjoittaa. Kerroin upeasta valmennuksesta, upeista ihmisistä, hienosta lajista. Ainoa mitä minä ihmettelen on että miksi tätä kaikkea tehdään Amerikan lipun alla? Kaikki valtit on käsissä, kaikki tieto on saatavilla, kaikki osaaminen on upealla tasolla. CrossFit™ ei ole varsinaisesti keksinyt mitään uutta ja mullistavaa. Harjoittelu on yhdistelmä perinteitä; painonnostoa, leuanvetoa, voikkaa, juoksua, soutua jne. Ehkä se on se yhteisö joka sitten on lisenssimaksun arvoinen asia? Siinä on jollain lailla ideaa vaikka verkostoitua voisi hyvin ilman Amerikkalaista emoakin. Ollaanko Coca-cola efektissä? Pirkka Cola on ihan yhtä hyvää eikä taustalla ole Amerikan jättiä. Ihan varmasti treenaajatkin haluavat maksaa osaamisesta juuri sille omalle, parhaalle, oman salin valmentajalle joka rankaisee pakkolevolla.